Senja on Norjan rannikon toiseksi suurin saari. Se ei (vielä) ole ihan niin suosittu kuin Lofootit, mutta Senja kasvattaa suosiotaan jatkuvasti, mikä ei ole ihme.
Saavuimme Senjalle autolautalla Brensholmenista. Saarelle pääsee mantereelta myös Finnsnesin kautta siltaa pitkin, mutta lauttamatka oikaisi monta tuntia. Autolautta maksoi n. 17 €.
Olimme perillä illan suussa. Ensimmäisen yön vietimme tien Fv277 varrella ennen Fjellsendin tunnelia. Paikka oli ihan super upeine tunturijärvimasemineen.
Aamulla suuntasimme Hysøyn kalastajakylään. Kylä sijatsee pienellä saarella ja on suosittu turistikohde. Saari on niin pieni, että sen kiertää nopeasti jalkaisin. Pohjoiskärjessä on pieni majakka, ja sieltä avautuu upea maisema. Mitään ihmeellistä koettavaa saarella ei ole, jollei näköalaa lasketa, siellä on yksi ruokakauppa ja asuintaloja.
Husøysta matka jatkui vuonojen reunoja seuraillen, aina ajoittain tunneleihin sukellellen kohti Fjordgårdin kylää. Fjodgårdistä lähtee vaellusreitit Seljan suosituimmille huipuille, Seglalle ja Hestenille.
Kävimme nauttimassa suositut Fish & Ships annokset kylän ravintolassa, mutta päätimme etsiä yöpymispaikan kylän ulkopuolelta, sillä kylässä oli tarjolla vain maksullisia P-alueita ilman palveluja.
Päädyimme yöpymään levähdyspaikalla tien 862 varrelle. Tien molemmin puolin tunturi kurkottelivat kohti taivasta ja laaksossa oli useampi toisiinsa yhdistyvä lampi.
Illalla kiipesimme koirien kanssa viereisen tunturin rinnettä ylös ja ihailimme hengästyttävän upeaa maisemaa Mefjordbotnin lahdelle ja ympäröiville vuorille.
Aamulla päätimme lähteä huiputtamaan Bardenia, mutta siinähän ei hyvin käynyt (katso edellinen julkaisu).
Matka jatkui Mefjordværiin, josta löytyi kiva pieni itsepalveluleirintäalue, jossa sai 30 € vuorokausimaksulla käyttää kaikkia palveluita mukaanlukien pyykinpesukoneita. Saavuimme paikalle hyvissa ajoin, joten ehdimme pestä pyykkimme ennen kuin alue illalla täyttyi ja sen jälkeen koneet olivatkin varattuina koko illan ja vielä aamuvarhaisellakin.
Hyödynsimme leirintäalueen wifiä työntekoon ja siivosimme auton kunnolla. Nyt pärjää taas hetken, ennen kuin tarvitsee etsiytyä leirintäalueelle pyykkäämään. AInakaan Pohjois-Norjassa ei ole itsepalvelupesuloita, joten ainut keino saada puhdasta pyykkiä on mennä leirintäalueelle.
Tutustuimme kylään koiria ulkoiluttaessa ja päätimme jäädä sinne vielä toiseksikin yöksi. Siirryimme kunnan maksulliseen parkkiin vanhalle jalkapallokentälle, jossa paikoitus maksaa 100 kruunua /yö (eli n. 8 euroa). Alueelta läksi useita vaelluspolkuja, joista suosituin kiipeää läheiselle kukkulalle (Knuten Vantage Point). Sinne mekin kipusimme ihailemaan maisemaa. Myöhemmin saimme hämmästellä revontulia ja otsalamput päässä poluilta palailevia retkeilijöitä. Aamulla kävimme vielä tsekkaamassa Skøyteneset -reitin.
Seuraavaksi agendalla oli työntekoa, joten päätimme etsiä rauhallisen paikan, jossa voisimme pari päivää viettää. Löysimmekin aivan loistavan paikan pienen joen rannalta, tien 86 varrelta.
Laitoimme saunan pystyyn ja vietimme pari yötä ihan omassa rauhassa. Kävimme koirien kanssa kävelyllä läheisellä tunturilla ja saunoimme ja uimme. Täydellistä, sanoisin.
Lauantaina päätimme, että on aika suunnata kohti Lofootteja, jotta ehtisimme kierrellä sielläkin. Valitsimme jälleen autolautan, jonka kyydissä keinahtelimme Gryllefjordista Andenesiin.
Senja jäi mieleen upeana kohteena, josta paljon jäi vielä näkemättä. Saarella saisi helposti kulumaan vaikka pari viikkoa (pari kuukautta, sanoi Pekka). Emme ehtineet vierailla Ånderdalenin kansallispuistossa, mikä hiukan harmittaa. Ensi kerralla sitten!